Nyt olen vaan laiskotellu oikein urakalla, ei oo vaan jaksanut tehdä mitään. Aksa- ja vepetreeneissä on vain käyty. Maanantaina oltiin Marian kanssa uiskentelemassa Jukuparkin ihmeellisessä maailmassa. Yksi liukumäki oli kyllä ihan ylitse muiden, en muista nimeä, mutta vastaavaa en ole koskaan missään nähnyt. 

Tiistaina oltiin Tainan treeneissä ja keskiviikkona oli valmennusryhmän treenit. Torstaina oltiin vepeilemässä, treeniaihe vienti, yllätys yllätys. Gian eka treeni oli syvältä, en mä voi nyt uida kun mulla on tää patukka suussa. Viu viu, en tän kanssa voi tulla sinne... Ceran kanssa otettiin kaksi toistoa, ekalla ei lähtenyt. Vähän apuja veneestä, niin lähti. Toinen yritys oli sitten hyvä ja lähti heti rannasta. Lisää vaan vahvistusta vaikka lyhyemmällä matkalla. Gian kanssa toinen treeni otettiin ihqulelu mustekalan kanssa... Jaana sai kaksin käsin pidellä, ettei olisi lähtenyt rannasta. Ja kun lähti, niin lähti kuin naton ohjus, sairaan siistii.  Patukkakin tuotiin ihan veneelle asti hienosti. Otettiin varmaan neljä toistoa ja jokaisessa oli sama draivi. Pikkaisen tuli moitetta Jaanalta, että vähän voisi rauhallisemmin käyttäytyä rannalla. Sanoin sitten, että komenna sitä, kyllä se kestää sen. Ja osasipa neiti käyttäytyä vähän paremmin, Jaanakin totesi, että kyllä näköjään kestää. Gia vaan vilkuili patukkaa ja venettä vuorotellen, että tänne nyt se patukka että pääsen matkaan. Haukkui toki vielä, mutta oli rauhallisempi. Ihana lapsi, päästään ehkä ihan soveenkin joku päivä.

Tällaiselta se näytti jo kolmen kuukauden iässä veperannassa. =D)