Me melkein jopa onnistuttiin. Puomilta kontaktivirhe ja toiseksi viimeinen rima putosi.

Olen ihan tyytyväinen koko päivän ratoihin, koska tuo halli ei meille jostain syystä vaan sovi. Nytkin molemmilta agiradoilta puomin kontakti virhe. Pitäisi päästä palauttamaan se epiksissä ruotuun, eli miten se kontakti suoritetaan. Tosin sain hyvän vinkin siitä, miten sitä kannattaa treeneissä työstää. =)

Agiradalta tuli hylly

 Hyppäriltä 10, kuuluisi olla kyllä 15 

Joukkueradalta siis se 10, muuten ihan ok. Ikävästi vain jouduin tuohon joukkueen kokoonpanoon. Gia ei ole niin tulosvarma, kuin joukkuekoiralta vaaditaan. Onneksi rata meni niinkin hyvin kuin meni, että voin iloita mitalista! =D)

 

Käytiin Hämeenkyrössä äitienpäivänä kisaamassa. Gian olin ilmoittanut kahdelle radalle ja Huldan kolmeen. Tavoitteena oli saada Huldalle tupla SM-kisoja varten. No onnistuttiinhan me ja tehtiin TRIPLANOLLA. =)

Gian kanssa hyllytettiin agilityrata, tosin oli siinä hyvääkin. Hyppyratojen rataantutustumiset oli samaan aikaan mineillä ja maxeilla ja toi hiukan haastetta. No menin ensin minien rataantutustumiseen ja siirryin siitä viereiselle radalle tutustumaan maxien rataan. Radalle pääsi ensin Hulda ja Gian rata oli sitten myöhemmin. No onneksi olen tottunut niihin, ettei siinä nyt ollut tavallaan mitään uutta. Gian rata olikin sitten päivän huipennus! Tehtiin ensimmäinen nollamme kolmosissa. Olin Super iloinen ja fiilis oli aivan mahtava. Radan jälkeen leikittiin vaan meidän uuden guzzi lelumme kanssa, kunnes pitkän ajan jälkeen välähti ajatus... Rata oli niin hyvä, eikä siinä ollut ihmeemmin mitään turhia kaarroksia, pääsisköhän oikein palkinnoille... Kävelin seinälle katsomaan ja siellä se oli, johtopaikka hallussa. Pakkohan sitä oli jäädä odottamaan loput tulokset. Meidän eka nolla oli sitten loppujen lopuksi VOITTO ja SERT-H vielä kaiken kukkuraksi. Näin lähti siis valiokello käyntiin.

 

Hulda on loistanut kisoissa ja vauhtikin alkaa olla sellainen, ettei ohjaaja pysy vauhdissa mukana. Pitää vaan ottaa uusi asenne. Lempäälässä kävi kyllä kökösti, kun hyppärin ihanneaika oli tosi kova, 34s. Alustakin oli kumimatto, joten liekö Hulda ekalla radalla hiukan vierastanut sitä. Tahmean oloista menoa siis. Hyppärillä siis kaksi sadasosaa yliaikaa, eli tulos 34,02. Agiradalta nolla ja 2. sija. Tuliaisiksi saatiinkin sitten ämpärillinen suklaamunia. Kotijoukot (Maria) oli aivan onnessaan.

 

Rata oli pitkä ja tosi mukava, tosin ei päästy kuin esteelle 20 asti.  Aika loppui kesken, pöh. Jarruruksia ja käsien hallintaa piti "vähän" hinkata. Jarrutuksiin saatiin niin hyvät neuvot, että eiköhän ala toimimaan. Treenannut olen paljonkin niitä, mutta aina vaan valuu ja valuu. No nyt tiedän miksi. Kädet hallintaan siksi, että pienikin heitto lennättää sen seitsemän metrin päähän kuulemma, heh! Agility on vaan niin hauskaa, koska aina pystyy kehittymään tai ainakin toivon että kehityn. 

Sen verran jäi hampaan koloon, että tuota rataa pitää vielä mennä treenaamaan. Joko tänään tai sitten rakentaa myöhemmin. Pakkasta on taas aika mukavasti, etten tiedä onko fiksua mennä tänään treenaamaan.  Kunhan ilmat tästä lämpenee, niin on molemmille kivampi treenata.

Viikonloppuna kisaamaan Gian kanssa pari starttia. Tavoitteita ei ole, mutta yritetään tai siis teemme parhaamme. Kisataukoa ollut nyt marraskuusta asti.

Lurppa alias Hulda Huoleton, the nimensä veroinen täytti siis kunnioitettavan 7 vuotta.

Aina niin iloinen ja pirteä pieni cockerspaanieli.

Hulda on porskuttanut vuodesta toiseen täysin terveenä, joten toivomme monta vuotta vielä kanssamme.

Hanna, Maria, Cera ja Gia