Hulda sinnitteli karsinnoissa sunnuntai päivälle, mutta pitkät päivät vaativat veronsa.

Lauantaina puhdas rata, mutta yliaikaa, kun ihanneaika määräytyy nopeimman mukaan.

Toisella radalla kunnon sähläystä siellä sun täällä, mutta... siellä missä muut hyllyttivät, me suoriuduttiin helposti siitä kohdasta. Kaikki tuloksen tehneet minit pääsivät jatkoon, sen verran korkea oli tuo hyllyprosentti =)).

Sunnuntai lähti käyntiin vauhdikkaasti, ellei turhankin vauhdikkaasti, sillä Hulda liukasteli kepeillä tosi rankasti eikä saanut rytmistä kiinni vaan sekosi. Ja siinä kun piti ottaa kepit uusiksi, niin Hulda sujahti keppien vieressä olevaan pussiin. Pussi oli keppien rinnalla ja olisikin ollut seuraava este, taitaa tyttö osata numerot.... =)

Toisella radalla oli sitten jonkun koira vaihtunut mun koiran kanssa. ;) Vauhti oli kokonaan poissa, eikä Hulda koskaan ota tuollaisia kieltoja kun siinä radalla. Välistä veto sitten vajaaksi ja siitä hylly. Neiti lähtikin sitten katselemaan yleisöä, kun ei enää huvittanut, niin ei sitten huvittanut.

Ensi vuonna (vannomaan en toki mene) tuskin lähden Huldan kanssa karsintoihin. Pitää vaan toivoa, että saisi Ceran kanssa nollat kasaan, niin sen kanssa voisin kyllä tulla. Potkua riittää vaikka mihin. =)