Mikkeliin lähdettiin lauantaina aamulla 28.7. minikolmoset alkoi puolen päivän aikaan, joten aikaisin piti lähteä. Huldan kanssa eka radalta 5 ja yliaikaa. Keinulle... jaa ei kun uukkari, ei tänne pitänyt varmaan mennä, kun mammakin on jo noin kaukana. Hulda siis kääntyi puolessa välissä keinua ja lähti takaisin, hassu tyttö. Ceran kanssa... niin ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi..... PUTKELTA KIELTO!!! Ihan oli uskomaton juttu. Siihen oli kyllä hankala kulma kahden hypyn jälkeen, mutta silti! No kun oli virhe alla, niin otettiin kontaktit kunnolla ja seisottiin niillä. Hieno rata muuten, vaikka olikin aikast haastava. =)) Toinen rata oli hyppäri ja Huldan osalta tuhoon tuomittu ihanneaika 32s. Puhdas rata mutta reilusti yliaikaa. Ceran kanssa hyppäriltä hylly. Näiden ratojen välissä oli runsaasti aikaa, joten siinä välissä kävimme Marian kanssa pystyttämässä teltan, yllätys, yllätys Visulahteen.

Sunnuntaina oli sitten normaalit aikataulut, eli kolmoset vasta iltapäivällä. Pelattiin minigolfia ja muuten vaan nautittiin lomasta ilman mitään kiireitä. Kisat alkoi Huldan kanssa nollalla, hieno juttu. Ceran kanssa hylly, oli niin vaikea paikka, etten saanut sitä kääntymään sitten millään (enkä todellakaan ollut ainoa). Putkeen solahti niin nätisti. =) Huldalle toiselta radalta yksi kielto ja sen takia yliaikaa. Ceralle kaksi kieltoa ja runsaasti yliaikaa, kun pyörittiin keskellä kenttää pariin otteeseen. Cera on sitä mieltä, että täysillä pitää mennä koko ajan, joten kun kielto tulee, niin sen on niiiiin vaikea tulla mun luo. Mutta hienointa oli kyllä tunne, kun huusin EI, se tulikin takaisin, kas kun se oli jo lukinnut putken. Lisää ihmetystä ohjaajalle. =))

Maanantaina saivat sitten "Tytöt" hulia, kun me Marian kanssa porhallettiin Dinosauriaan. Teltta kun oli vielä melkein portin pielessä, niin sai rauhassa mennä edes takas. Välillä käytiin syömässä ja sitten mentiin hetkeksi uimaankin, Maria nyt enemmän siellä polskutteli. Mukava päivä kaikkine härveleineen.

Tiistaina harrastettiin kulttuuria ja lähdettiin Mäntyharjulle taidekeskus Salmelaan. Meidän äitikin tuli sinne, joten meillä oli tuollainen kolmen polven näkemys taiteista. Salmelan jälkeen palattiin Visulahteen yöpymään.

Todellakin vain yöpymään, kun keskiviikko aamulla jatkettiin kulttuuria Savonlinnassa ja siellä tietysti mentiin Retrettiin. Useasti olen siellä käynyt ja aina vaan se sykähdyttää, tuo maanalainen elämys valoineen ja taiteineen. Paluumatkalla Mikkeliin pysähdyttiin syömään ja löydettiin samalla aivan ihastuttava kauppa. Sanoin kuvaamaton aarreaitta. Tavaraa oli vaikka mitä, no mehän saadaan hyvinkin meidän äidin kanssa kulutettua sellaisessa aikaa. Luojan kiitos se meni kiinni, ettei koko kauppaa tyhjätty. Sen verran kuitenkin jäi hampaan koloon, että sinne palaan kyllä joku päivä! =)))

Torstai päivä vietettiin lekotellen ja pelaillen mölkkyä. Minä siinä pikku hiljaa löin kamoja kasaan ja iltapäivällä lähdettiinkin sitten ajelemaan Riihimäelle. Lempivaaran camping oli kohde tällä kertaa ja ihastuttava paikka olikin. Ravintola, respa, vessat, suihkutilat ja keittiötilat olivat sellaisessa isossa hirsitalossa ja kyllä oli kodikasta ja siistiä. Siinä sitten koirien kanssa kierreltiin ja huomattiin, että siellä oli paljon asuntovaunuja kesämökki käytössä. Pihat oli laitettu ihan vimpan päälle, kukkaset ja aidat ja kaikki... Ja Marian kohokohta... Trampoliini!!

Paljon ei ehditty nauttimaan hienosta paikasta, kun aamupäivällä lähdettiin Hämeenlinnaan ja tieteski asuntomessuille. Suuri pettymys oli, kun kuulimme ettei koiraparkkia ole! No ei siinä muu auttanut, kun kevythäkki kainaloon ja koirat mukaan. Bussimatka oli Ceran mielestä ihan hirvittävä, kun ei tyttöraasu ole koskaan bussissa matkustanut. Enpä sitä aiemmin edes ole ajatellut. No hengissä tuo säilyi. ;) Messualueella tulikin sitten paljon rapsutuksia, enimmäkseen lapsilta. Jo kelpasi tyttöjen kuljeskella ja hienosti kulkivatkin, vaikka ihimisiä oli ihan hirveesti. Taloihin kun ei ollut asiaa koirilla, niin haettiin sellainen rauhallinen paikka häkille ja tytöt olivatkin ihan iloisia. Cerakin haukotteli ja venytteli makeasti kun välillä häkkiä siirrettiin seuraavalle alueelle. Hienosti kaikki meni, vaikka kyllä harmittaa, ettei sitä koiraparkkia ollut. Heinolassa kolme vuotta sitten oli hienosti järjestetty isot häkit niin, että jokainen pääsi omaan kotoonsa. Maksullinen, mutta helpompi kuin kuljettaa koiria mukana. No melkein kaikki ehdittiin näkemään, kerrostalot jätettiin suosiolla, kun ei kaikkeen kuitenkaan olisi ehditty. Todella upeita taloja. Illalla sitten grillailtiin leirintäalueen ihanassa kodassa.

Lauantai aaamuksi piti kello laittaa soimaan, yäk lomalla! Matka jatkui kohti Hyvinkäätä ja Rotu Race tapahtumaa. Meidän äidinkin piti vaan tulla kääntymään ja jatkaa siitä sitten matkaa Turkuun, heh, heh! Siellä se keikkui vielä palkintojen jaon aikaan. Mahtava päivä maleilla, viime vuoden malliin juostiin.... Kolmoisvoitto maleille jälleen! Ceran joukkue Kiitävät Kojootit tulivat kolmansiksi. Cera oli joukkueensa nopein ja koko kisan 9. nopein, ei huono, kun maxeja oli 228. Eipä turhaan käyty treenaamassa Metsämäessä. =) Se oli kyllä MaliPoweria parhaimmillaan.

Kisojen jälkeen lähdettiin Marian kanssa ajelemaan kohti Tamperetta ja Härmälän leirintäaluetta. Malttoi se Mummikin lähteä vihdoinkin ajelemaan kotia kohti, siis Kaarinaan ei Turkuun. =) Tampereen Leirintäalue oli kyllä hienoinen pettymys, siis mun mielestä ei Marian. Siellä oli iso pomppulinna!! Paikalle kun päästiin, neiti hävisi sen siliän tien ja yksin sain jäädä telttaa kasaamaan. No ei se haittaa, pääasia että Marialla oli jotain mukavaa puuhaa. Sieltä sen kävin sitten poimimassa, kun lähdettiin kesähotellille pizzalle. Joku älypää tempaisi pomppulinnan narut irti juuri kun pääsin sinne ja koko hoito vajosi läjään. Olipa hyvä hetki käydä hakemassa lapsi sieltä. =)) Anne ja Anri asustelivat siellä kesähotellissa, niin menimme yhdessä syömään. Meidän pieni matkalainen sitten hieman nuokkui, joten lähdettiin teltalle. Tietysti siinä sitten sadan metrin matkalla piristyi, että pomppulinnaan olisi vielä pitänyt päästä...

Sunnuntaina oli jälleen agilityn vuoro, kolmoset alkoi vasta kahden jälkeen, niin aikaa oli yllin kyllin kasata leiri. Siinä telttailu alueella tepasteli paljon sorsia, niin Maria kävi niitä sitten syöttämässä. Ihan kesyjä olivat, kun kädestä ottivat leipää.

Kun sorsat oli syötetty, niin pomppulinna kutsui taas, ylläri! Koirat kävin vielä siinä järvessä uittamassa ennen kisapaikalle lähtöä, ettei autossa olisi niin kuuma. Maxit aloittivat kisan, mikä oli loistava juttu, koska en ollut Huldaa ilmoittanut hyppärille ollenkaan. Ceran kanssa ekana startattiin ja ensimmäinen SM-0 oli tosi asia, vautsi! Kolmas sijakin sillä kontaktien varmistelulla heltisi, joten vähän palkintojakin saatiin. Hulda kuunteli "isosiskoaan" ja tehtiin Huldan kanssakin nollarata ja sama sijoituskin vielä. Se olikin jo Huldalle viides SM-0, hieno tyttö! Ceran hyppärinolla ja tuplanolla oli toooosi lähellä, kolmannelle hypylle mentäessä pitkäksi ja siitä kielto. Kyllä harmittaa, kun olisi ehkä voittokin napasahtanut samalla, dammmm! No se on agilityä ja uusia kisoja tulee. Olisi kyllä ollut mukavampi hengittää, jos olisi tuplanolla saatu. Tuon kanssa kun se ei ihan niin helppoa ole. Saas kattoo nyt, kun noita ihmejuttuja tässä on tullut muutenkin vastaan. Parasta kaikessa on se, että 6 starttia, joista 2 hyppäriä, eikä yhtään ainoatakaan kontaktivirhettä. Eikä edes yhtään keppivirhettä (että tulisi kesken kaiken pois). On tainnut kerran tehdä sen virheen viime talven tauon jälkeen. Ei kyllä enää ole edes sellaista oloakaan, että se sieltä sinkoaisi. Tästä on oikeasti hyvä jatkaa ja todellakin hyvällä mielellä. Kotiin ei kyllä päästy ihan suorinta reittiä, koska 9-tiellä oli ollut paha onnettomuus. Mutkan kautta tultiin kotiin, joka olikin sitten taivas!!! yli viikon telttailun jälkeen. =))