Tämä juhannus meni kyllä niin ahertaessa, ettei paljon jäänyt aikaa muuhun kuin aksaamiseen ja työntekoon. Viikko alkoikin tiistaina juhannuspalaverilla, Gian treenit siihen perään vielä. Keskiviikkona ilmopisteen valmisteluja Annen luona. Kotona olin varttia vailla kaksi yöllä. Torstaina Tuorlaan, jossa loput ilmopaperit valmiiksi. No olipahan liput ja laput niin valmiina, ettei edes jonoja ehtinyt tulemaan. Kuulemma jossain kohtaa noin kymmenen ihmistä, kun viime vuonnase oli ollut pitkä kuin nälkävuosi. Valmistelut oli siis tehty täydellisesti, hyvä me, siis Anne, Maria ja minä.

Perjantai alkoi ykkösluokkien ajan ilmoitautumispisteessä. Kakkosissa kisasin Gian kanssa ja kolmosten agiradalla Ceran ja Huldan kanssa. En päässyt riittävän ajoissa pois ilmopisteestä, joten myöhästyin hiukan rataantutustumisesta. Tuli kyllä sellainen olo että tästä ei voi tulla yhtään mitään. Koira piti vielä lämmitellä ennen rataa, huoh. No kun ei me ihan alussa startattu ja palkintojen jakokin oli vielä ennen radan alkua, niin sain kyllä onneksi hengähtää tovin ennen rataa ja keskittyä kunnolla. No sehän meni sitten ihan nappiin tai no... Huikeita kaarroksia puomin jälkeen ja ennen keinua, mutta väliäkö sillä. Taisi ohjaajaa hiukan jännittää viimeisen riman kohdalla, watch and see! 

Tulos 0 aika -9,00 ja sijoitus toinen! 

Toinen rata oli hyppäri ja siinä levisi hyppy ennen keppejä ja Gia meni toiseen väliin. Olisin kyllä voinut vaikka valssata siihen, niin olisin saanut hiukan suoristettua kulmaa kepeille. Taas niin lähellä kuitenkin, tää on niin kivaa kun se on niin pienestä kiinni välillä tai usein.

Päivä jatkui Ceran radalla ja iloisesti pääsimme maaliin tuloksella viisi. Sehän oli puomin kontakti virhe, mikä oli täysin ohjaajan oma moka. Cera nimittäin pysähtyi kauniisti kontaktille tai niin mä luulin, plääh. No yleensä se tulee ihan loppuun asti, enkä minä nyt katsonut ja varmistanut. Siis niin todella typerä ohjaaja. Vapautin Ceran kontaktilta ja loikittiin kaksi viimeistä hyppyä. Nollan luulin tehneeni, kunnes minut palautettiin maan pinnalle. Ei tullut siis Ceralle ensimmäistä SM-nollaa ensi vuodelle.

Huldalle myös tuli vitonen ja se tuli kiellosta keinulla. Moni muu mini oli myös juossut siitä ohi, vaikka tuntui olevan ihan linjalla. No elämä on, eikä Huldakaan saanut ekaa SM-nollaansa.

Illalla oltiin rantasaunalla saunomassa ja grillaamassa. Käväistiin toisellakin grillipaikalla ja "möksässä" oltiin joskus kahden aikaan. Vähän olutta ja viiniä tuli nautittua siinä illan ja yön aikaan. Maistelin mä yhden suullisen irkku viskiäkin. Ei ollut aamulla mitään kiirettä mihinkään niin mikäs siinä oli nautiskella. Tosin kyllä se valvominen hiukan kostautui lopuille päiville. Vieläkin olen ihan väsynyt.

Lauantain aloitin kisaamisella kakkosissa Gian kanssa (luonnollisesti). Eka rata oli mielestäni tosi haastava ja siinä saatiin tuloksesksi kielto vitonen kolmos hypyltä. Taisin ottaa hiukan liian aikaisin "kiinni" koska tuli mun mukana kolmosen ohi. Pakittelin siihen kolmoselle, kun takana oli putkea ja puomia ja mitä kaikkea... Niin hieno rata sitten lopuksi, olin todella tyytyväinen. Kontaktit rulettaa ja kuulo on päällä. On aivan älyttömän ihqua kisata sen kanssa. Toisella radalla oli kepit kolmantena ja niitä sitten sahattiin monta kertaa. Ne loppui nimittäin suoraan yleisöön päin ja kun komosilla oli seuraavaksi ihan samanlainen alku, ei nekään osanneet mennä loppuun asti. Muuten meni kyllä ihan hienosti ja kontaktit jälleen hienot. Näistä lauantain radoista ei ole videota valitettavasti. Loppupäivän olinkin sitten kolmosten ratamestarina.

Sunnuntai ja the viimeinen päivä. Se olikin varsin mielenkiintoinen. Olin ylitoimitsijana ykköset ja kolmoset. Ykkösissä lisäksi ratamestarina ja kolmosissa pöytäkirjanpitäjä. Voinpa kertoa, että päivä meni niiiiin nopeasti. 

Kakkosissa kisasin Gian kanssa... Voi elämän kevät, sanon minä. Rata oli kiva ja se oli sopivan haastava. Mutta, lapsi oli niin väsynyt sunnuntaina, ettei jaksanut enää keskittyä kunnolla. Jätin Gian starttiin ja lähdin kävelemään kun kuulin muutaman haukahduksen. No mitä ihmettä ja käännyin katsomaan. Gia kävi moikkaamassa Jamppaa ja haistelemassa että kukas täällä istuu tuijottelemassa. Käsiaikain istui siinä vieressä. No sitten vaan lennosta startti, kakkosen ohi suoraan A:lle. Hylly meille siis siitä ohituksesta. Loppu rata oli jälleen niin hieno, että tuomarikin kehui jälkeenpäin. Harmitteli sitä alkua ja sanoi että todella hieno rata ja loistavasti ohjattu. 

Kisainto jäi ja nyt on pakko päästä joka paikkaan, tahtoo kolmosten radoille. Keväällä vauhti kasvoi Gialla vähän salaa ja ohjaaja oli hetken aikaa kuutamolla. Mutta nyt alkaa taas löytyä se yhteinen sävel ja osaan (ehkä) ohjata tuota ohjusta. On kuuliainen ja kuuntelee, mutta irtoo myös tarvittaessa. Joten jos en ole tarkkana niin meni jo. 

Koko sunnuntai meni niin nopsaan, ettei oikeasti ehtinyt edes tajuta. Kolmosten loputtua oli vielä estetalkoot. Ensin auto tyhjäksi toimisto tavaroista ja esteet tilalle. Kaksi kuormaa kuorma-autolla, yksi peräkärryllinen ja yksi tila-auto kattoon asti täynnä. Ennen hallille ajamista päästin vielä malitytöt juoksemaan Tuorlan nurtsille ja nauttimaan vauhdin hurmasta.

Kello oli kahdeksan suunnilleen kun olimme kotona. Sitten tutkailemaan sagin kalenteria, että mihin sitä pitää lähteä. Ei sitä nyt niin väsynyt voi olla ettei kisakalenteria jaksa tutkia. 

No niin poikki ja väsynyt olin, että ensi juhannuksena en tikkua ristiin laita kisojen eteen. En varmaan ole ainoa, joten saas nähdä kuka ahertaa ensi jussina.