Me melkein jopa onnistuttiin. Puomilta kontaktivirhe ja toiseksi viimeinen rima putosi.

Olen ihan tyytyväinen koko päivän ratoihin, koska tuo halli ei meille jostain syystä vaan sovi. Nytkin molemmilta agiradoilta puomin kontakti virhe. Pitäisi päästä palauttamaan se epiksissä ruotuun, eli miten se kontakti suoritetaan. Tosin sain hyvän vinkin siitä, miten sitä kannattaa treeneissä työstää. =)

Agiradalta tuli hylly

 Hyppäriltä 10, kuuluisi olla kyllä 15 

Joukkueradalta siis se 10, muuten ihan ok. Ikävästi vain jouduin tuohon joukkueen kokoonpanoon. Gia ei ole niin tulosvarma, kuin joukkuekoiralta vaaditaan. Onneksi rata meni niinkin hyvin kuin meni, että voin iloita mitalista! =D)

Käytiin Hämeenkyrössä äitienpäivänä kisaamassa. Gian olin ilmoittanut kahdelle radalle ja Huldan kolmeen. Tavoitteena oli saada Huldalle tupla SM-kisoja varten. No onnistuttiinhan me ja tehtiin TRIPLANOLLA. =)

Gian kanssa hyllytettiin agilityrata, tosin oli siinä hyvääkin. Hyppyratojen rataantutustumiset oli samaan aikaan mineillä ja maxeilla ja toi hiukan haastetta. No menin ensin minien rataantutustumiseen ja siirryin siitä viereiselle radalle tutustumaan maxien rataan. Radalle pääsi ensin Hulda ja Gian rata oli sitten myöhemmin. No onneksi olen tottunut niihin, ettei siinä nyt ollut tavallaan mitään uutta. Gian rata olikin sitten päivän huipennus! Tehtiin ensimmäinen nollamme kolmosissa. Olin Super iloinen ja fiilis oli aivan mahtava. Radan jälkeen leikittiin vaan meidän uuden guzzi lelumme kanssa, kunnes pitkän ajan jälkeen välähti ajatus... Rata oli niin hyvä, eikä siinä ollut ihmeemmin mitään turhia kaarroksia, pääsisköhän oikein palkinnoille... Kävelin seinälle katsomaan ja siellä se oli, johtopaikka hallussa. Pakkohan sitä oli jäädä odottamaan loput tulokset. Meidän eka nolla oli sitten loppujen lopuksi VOITTO ja SERT-H vielä kaiken kukkuraksi. Näin lähti siis valiokello käyntiin.

Hulda on loistanut kisoissa ja vauhtikin alkaa olla sellainen, ettei ohjaaja pysy vauhdissa mukana. Pitää vaan ottaa uusi asenne. Lempäälässä kävi kyllä kökösti, kun hyppärin ihanneaika oli tosi kova, 34s. Alustakin oli kumimatto, joten liekö Hulda ekalla radalla hiukan vierastanut sitä. Tahmean oloista menoa siis. Hyppärillä siis kaksi sadasosaa yliaikaa, eli tulos 34,02. Agiradalta nolla ja 2. sija. Tuliaisiksi saatiinkin sitten ämpärillinen suklaamunia. Kotijoukot (Maria) oli aivan onnessaan.

Rata oli pitkä ja tosi mukava, tosin ei päästy kuin esteelle 20 asti.  Aika loppui kesken, pöh. Jarruruksia ja käsien hallintaa piti "vähän" hinkata. Jarrutuksiin saatiin niin hyvät neuvot, että eiköhän ala toimimaan. Treenannut olen paljonkin niitä, mutta aina vaan valuu ja valuu. No nyt tiedän miksi. Kädet hallintaan siksi, että pienikin heitto lennättää sen seitsemän metrin päähän kuulemma, heh! Agility on vaan niin hauskaa, koska aina pystyy kehittymään tai ainakin toivon että kehityn. 

Sen verran jäi hampaan koloon, että tuota rataa pitää vielä mennä treenaamaan. Joko tänään tai sitten rakentaa myöhemmin. Pakkasta on taas aika mukavasti, etten tiedä onko fiksua mennä tänään treenaamaan.  Kunhan ilmat tästä lämpenee, niin on molemmille kivampi treenata.

Viikonloppuna kisaamaan Gian kanssa pari starttia. Tavoitteita ei ole, mutta yritetään tai siis teemme parhaamme. Kisataukoa ollut nyt marraskuusta asti.

Lurppa alias Hulda Huoleton, the nimensä veroinen täytti siis kunnioitettavan 7 vuotta.

Aina niin iloinen ja pirteä pieni cockerspaanieli.

Hulda on porskuttanut vuodesta toiseen täysin terveenä, joten toivomme monta vuotta vielä kanssamme.

Hanna, Maria, Cera ja Gia

Kevät tule jo!!

Ärsyttää kun aksatreenit jää väliin koko ajan pakkasen takia.

Torstaina olin henkisesti valmentautumassa Jampan oppien mukaan. Käytiin läpi kisarutiini ja rataantutustumis juttuja. Nyt ajattelin että pitää ruveta kirjaamaan kisaratoja ja niissä tehtyjä mokia. (jos tehdään *wirn*) Pitkällä tähtäimellä voisi niistä ehkä koostaa jotain mikä on meille vaikeata. Katsotaan tuottaako tulosta, hope so!

Sisällä ollaan otettu pientä täsmätreeniä tokossa. Jääviä liikkeitä ollaan vahvistettu vuoron perään. Kai se nyt alkaa pikku hiljaa erottamaan käskyt. Paljon vaan lisää treeniä. Onneksi pian tulee kevät ja päästään ulos treenaamaan. Nyt on ollut niin hirveesti pakkasta, ettei todellakaan tarkene olla ulkona. Sääli, koska nyt olisi ollut niin paljon aikaa sairasloman takia. Pari viikkoa on saikkua vielä jäljellä, mutta onneksi pitäisi lauhtua. Pitäisi olla kisakunnossa toukokuussa. Se ei liene ongelma, kunhan ehtii treenata.

 Torstaina Sonjan vetämät valmennusryhmän treenit.... Joo!

Gian kanssa pitää vaan olla tiukkana, muutaman kerran lähti selän takaa putkeen jota en edes osannut odottaa. Mutta sitten kunnon haltuunotto ja koira mukaan ohjaukseen, Volaa! Alun keppikulma oli kiukan vaikea, neiti vaan paukutti ettäkerrojo mihinmennään! Lauantaina tokotreenien jälkeen rakensin saman kuvion uudestaan ja treenattiin ajoitusta kepeille lähetyksessä. Meni ihan hienosti. Samoin otin kakkoshypylle erilaisen lähestymisen vekillä, niin sain sen paremmin kääntymään kuin niistolla.

Me joku päivä osataan, ehkä!

Nyt me halutaan kisaamaan! 

 Tällä viikolla ollaan treenattu KOLME kertaa tokoa. Niin just, aika ihme juttu. Kahtena päivänä omatoimisesti kunnon häiriöaksan kera. Hyvin kestää ja keskittyy silti tekemiseen. Otettiin jopa paikallaan makuuta, siinä hiukan kuumeni ja haukahti muutaman kerran, mutta EI noussut. Cool! Lauantaina oltiin pm-ryhmän treeneissä. Juu just, jos vaikka oltaisiin kisakunnossa toukokuussa ja osallistuttaisiin oikein virallisiin kisoihin. Hyviä vinkkejä saatiin tiettyihin juttuihin. Itse kun ei kaikkia millään näe. Muuten meni kyllä hienosti ja osattiin kaikki alon liikkeet. Nyt vaan hiomista ja varmuutta liikkeisiin. Varsinkin nuo jäävät liikkeet vaatii paljon toistoja, että oppii erottamaan ne. Aiemmin ajattelin, että otan niitä erikseen, mutta nyt pitääkin ottaa samassa treenissä, niin oppii erottamaan käskyt.

Eiköhän se tästä nyt sitten aukea pikku hiljaa.

 No johan tässä meni jo kuukausi vuoden vaihtumisesta.

Uuden vuoden aattona tempaisi Gia niinkin mukavasti remmissä, että sormi murtui. Eikä vaan ota parantuaakseen sitten millään. Kolme kertaa ollaan käyty lääkärissä ja kaksi kertaa se on kuvattu. Seuraava etappi on tuo kirurgille näyttö. Kuukausi ollaan sitten siis laiskoteltu ja kerätty voimia.

Jänne poikki sanoi kirurgi, huoh! ilmankos on kipeä ja taipunut pahasti alaspäin. Niin olihan siellä murtumakin, mutta rg:ssähän ei näy jänteitä. Onneksi oli fiksu lääkäri ja lähetti meidät kirurgille. Nyt odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä, etä se korvaisi lastat, joilla tuo jänne saadaan venytettyä takaisin omiin mittoihinsa. Lääkäri sanoi että yleensä ihmiset tulee puolen vuoden päästä ja on paljon hankalampi kuntouttaa. Nyt on sitten venytelty jänteitä. =D)

 Voi vitsi miten vaikeata on muistaa / jaksaa kirjoittaa tänne. 

No anyway, Gia on nyt kisannut kolmosissa ihan mallikelpoisesti. Tuloksiakin on tullut ja kaksi nollaa on ollut tosi lähellä. Raumalta saldona hyl ja 10, jossa yksi kielto ja rima. Piirinmestikset TSAU:lla, karsintaradalta kymppi ja ne oli kieltoja. Agiradalta liian paljon kieltoja, eli hyl. Väärille esteille ei karkaa, mutta ottaa sitten vauhdin huumassa niitä kieltoja. Kirkkonummella eka radalta vitonen. Meni kepeille oikein sisään, mutta mun vahvan takaa leikkauksen takia tuli pois sieltä. Rata oli muuten haastava ja me onnistuttiin siinä, niin kyllä ottaa päähän. No tätä on agility, se on niin pienestä kiinni.